26.5.14

Kännikata ja darrakata tekevät villin comebackin

No mulla on nyt tapahtunut ihan helvetin paljon paskoja juttuja, etten ihmettele jos alan huutoitkemään seuraavan kerran kun jokin asia ei taaskaan ihan onnistu. Tää on pitkä ja kaunis tarina, joten ottakaa bisset käteen ja nauttikaa täysin rinnoin.

Ensinnäkin kävin historian paskimmalla kampaajalla ja näytän nyt joltai kasarihirviöltä:


Siis mikä vittu toi kerrostus on???????? OIKEESTI MITÄ????

No sitten oon vaan mokaillu ihan yleisesti töiden ja ihan vaan oman elämän kanssa, että tekee mieli lähteä maanpakoon. Kaikki alko siitä, että olin lähtenyt viime maanantaina kämppiksen kanssa aikasille drinksuille nauttimaan säästä ja elämästä yleisesti. Tästä ideasta about tunti myöhemmin ollaan homobaarissa kittaamassa punnan shotteja kahen tuntemattoman pojan kanssa. Eikä aikaakaan kun ollaan jollain kamalalla klubilla (jonne vannoin syksyllä etten enää ikinä menis). Siinä sitten ihan vitun kamalassa kännissä ja neljältä kotona tajusin että mulla on töitä kuudelta. No ei siinä muu auta ku pikaunet ja beroccaa naamaan, ja bussissa vielä vähän lisäunia. Työt alko vielä ihan hyvin, koska känni oli vielä siellä takaraivossa piilemässä, mutta sittenkun se darra iski niin se iski ihan helvetin kovaa. Tuli ihan hirvee hiki ja en oikeesti pysyny enää pystyssä. Kävin sitten viiden minuutin välein ulkona ottamassa happea ja juomassa vettä. Mutta sitten alko se oksentelu. Kävin puolen tunnin välein vessassa heittämässä loputkin itsearvostuksesta suoraan vessapönttöön (osa taisi osua reunalle). Mut päästettiin sitten himaan neljän tunnin helvetin jälkeen, eikä kukaan kai tiennyt että mulla oli darra (ei, olen vaan heikko ihminen joka ei kestä kuumuutta).

No tästä kokemuksesta en yhtään mitään oppineena, päätin lauantaina lähteä rellestämään vaikka olikin seuraavana aamuna kymmeneltä töitä. Mielessä oli vaan se kuinka hauskaa mulla oli maanantaina, kun en oo pitkään aikaan ollut niin kännissä. Ei mitään tietoa paljon mä join tällä kertaa, mutta viimesin muisto on se kun tanssin kavereitten kanssa rihannan tahtiin. Seuraava muisto onkin sitten se kun herään taas jostain ihan perseen kolosta aka lewishamista ja pitää taas ottaa bussi toiseen suuntaan takasin kotiin. Nyt sitten herään töihin menevien ihmisten seasta taas uudestaan oman pysäkin ohittaneena ja kömmin ulos bussista auringon paistaesssa silmään. Eikun taas tien toiselle puolelle ja bussia venaamaan. Pääsin vihdoin kotiin seittemän aikoihin ja laskeskelin että saisin tunnin nukkua ennenkun pitää herätä töihin. Onneksi olin viisaana tyttönä laittanut herätyksen kännykkään jo ennen ulos lähtemistä, joten ei tarvinnut siitäkään huolehtia.

Kello 11:30 herään sitten ihan paniikissa (kännykästä oli loppunu akku yön aikana....tottakai) ja juoksen töihin G-A-Y leimat molemmissa käsissä (kännikata on siis ihan hulvaton). Matkakortti oli tottakai unohtunut kotiin, joten käännän koko laukun ylösalasin, kunnes löydän pari kolikkoa, joita bussikuski ei suostunut edes ottamaan. Kävelen vaan sitten pokkana sisään ja syön sipsejä tuskasena bussin madelessa kohti helvetin portteja (kuka muistaa ottaa sipsit muttei matkakorttia mukaan, mitä vittua darrakata, not cool). No bussia sitten vaihtaessa oksennan bussipysäkille berocan ja sipsin sekaisen oksennuksen ja saan pari kauhistelevaa katsetta. En kuitenkaan antanut tämän hidastaa minua ja pääsin töihin vihdoin kolme tuntia myöhässä. Alkoholilta haiseva darrakata yrittää sitten olla mahdollisimman asiallinen asiakkaille samalla kun oksennus riipii kurkkua ylöspäin. Ei onnistunut läheskään niin hyvin kuin tiistaina ja tällä kertaa kaikki tiesi että oon darrassa. Työkaverit ei enää jaksanut kattoa mua ja lähetti mut kotiin kahen tunnin työrupeaman jälkeen. Meikä näki tilaisuuden istahtaa pukuhuoneen lattialle ja lähettää snapchatin kaikille:


No siitä sitten menin sanomaan vielä parit sorit ennen himaan lähtemistä ja sain vaan vastauksesi "shame on you". No päätin sitten lähteä metrolla kotiin kun ei ollut enää mitään kolikoita mitä tarjota bussikuskille. Siinä lippuautomaatilla iski sitten pieni paniikki kun ei meinannut pankkikortti löytyä ja en mitenkään muistanut suomen pankkikortin pin-koodia. No taas kaivan laukun ylösalasin ihan minkä vaan löytämisen toivossa ja onneksi löytyi sitten se oikea pankkikortti, jonka pin-koodi on mahdoton unohtaa (sama numero neljä kertaa, älkää tulko varastaa mun rahoja teki vaan mieli kertoa). Kun pääsen vihdoin odottamaan metroa pää polvien välissä, joku tulee juttelemaan ja nostan pään huomatakseni että kukas muukaan kun työkaverihan se siinä. Selitän sille sitten koko tarinan ja se vaan nyökyttelee, kun sanon että toivottavasti en saa potkuja. Vihdoin pääsen sitten kotiin ilman sen kummempia sattumuksia (yksi nainen huolestuneena kysyi tarviinko apua kun nojasin päätä seinää vasten...as you do).

Kotiovella sitten kaivan taas laukun ylösalasin huomatakseni, etten mä tottakai ollut muistanut ottaa avaimia mukaan. Kaikki kämppikset jossain ja kerkeen just ennen kännykän akun loppumista lähettää facebook-keskusteluun viestin, että olisiko joku tulossa pian kotiin kun eräs idiootti on vitun tyhmä. No ei muutakun lähikauppaan ostamaan vähän evästä ja menin ottamaan arskaa takapihalle. Siinä sitten kaksi tuntia torkuin ja yritin olla oksentamatta meidän kauniille kasveille, kunnes huomasin sähköpistokkeen vieressäni. Darrakata oli ollut tarpeeksi viisas ja ottanut kännykän laturin mukaan ja pääsin sitten soittamaan kämppikselle, joka oli viiden minuutin päässä kotoa (jes). Ja tottakai otin yhden snapchatin näyttääkseni kaikille kuinka hauskasti darrapäiväni etenee.


Vihdoin pääsin sitten sänkyyn, mutta uni ei tullut kun oli niin kamala olo. Kävin siis oksentamassa viimeisen kerran ja makasin sitten pilkkopimeässä huoneessa oksennuksen maku suussa, kunnes oli tarpeeksi voimia mennä suihkuun. Ryömin suihkun lattialle ja makasin siinä kunnes oli puhtaampi olo ja ryömin sitten takaisin sänkyyn nukkumaan. Ja siihen tämä ihan kamala tarina sitten päättyykin.

Ehkä tällä kertaa opin virheistä. Ehkä. Meen tästä nyt etsimään uutta työpaikkaa, koska potkut ei oo varmaan kauheen kaukana.

Ei kommentteja :